"- kolme koota [kuuntele, kysy/keskustele, kannusta], jossa kuunteleminen voidaan ajatella tarkasti lukemiseksi
- nimimerkin takaa viestiminen
- hyvä sääntö: nuku yön yli, jos herne lähestyy nenää
- http://www.internetopas.com/netiketti/
- non-verbaalisen viestinnän puuttuminen some-ympäristössä
- mahdollisuus palata viestinnän tiettyyn kohtaan ”mustana valkoisella”, toisin kuin verbaalisessa
- tekstin pituus."
Tunneviestinnän hankaluus sekä ironian ja sarkasmin käyttämisen vaikeus ovat nousseet keskustelussa esille sosiaalisen median haasteina viestintäosaamiselle. Haasteita tuovat myös erilaiset viestintäkulttuurit, joita pohditte lisää tehtävässä 2. Kansallisten erojen lisäksi esimerkiksi erilaisissa sosiaalisen median palveluissa voi olla omat "alakulttuurinsa" tai konventionsa. Myös eri ammattiryhmillä tai aloilla voi olla omat viestinnän tapansa, jotka altistavat yhteentörmäyksille.
Harkintaa siis tarvitaan, mutta kuinka paljon? Juha kyseenalaisti omassa kommentissaan liiallisen varovaisuuden ja korosti sitä, että tutkija useimmiten markkinoi osaamistaan juuri akateemiselle kohderyhmälle. Toisaalta juuri tutkijan työ saattaa asettua ristiriitaa avoimuuden/julkisuuden kanssa. Kuinka avoin pitää/kannattaa/voi olla? Näihin kysymyksiin voi toivon mukaan löytää vastauksia jo tämän krussin aikana. Se, mikä määrä avoimuutta sopii kenellekin, on tietysti yksilöllistä.
