Osa teistä toivoi kurssin alussa vastauksia yksityisyyden kannalta turvalliseen toimintaan sosiaalisessa mediassa. Pelko henkilötietojen leviämisestä ja jopa identiteettivarkauksista voivat toimia tehokkaana esteenä arkea helpottavienkin palvelujen käyttöönotolle.
Missä maassa palvelua tarjoava yritys toimii? Suomalaisia yrityksiä koskee suomalainen lainsäädäntö.
Suuri osa sosiaalisen median palveluja tarjoavista yrityksistä toimii Yhdysvalloissa, jolloin suomalainen lainsäädäntö ei automaattisesti tuo käyttäjälle turvaa.
Lue käyttösäännöt (terms of service ja privacy policy) ja valitse palvelu, jonka käyttösääntöihin voit hyvillä mielin sitoutua. Samalla tiedät, mitä annat luvan tehdä henkilötiedoillasi. Käyttösääntöjen lukeminen voi tuntua puuduttavalta ja viedä aikaa, mutta siihen kannattaa totutella. Tarvittaessa voit hakea apua asiantuntijoilta. Esimerkiksi Opetushallituksen Edu.fi-palvelus on koottu vertailutaulukko sosiaalisen median palvelujen käyttöehdoista, josta on höytyä myös muille kuin opetustehtävissä toimiville. Palvelut saattavat kuitenkin muuttaa käyttöehtojaan, joten on hyvä aina tarkistaa uusin versio, jos asia mietityttää.
Yleisesti käytössä oleva palvelu on pääsääntöisesti turvallisempi kuin sellainen, josta sinä tai kollegasi ette ole koskaan kuulleetkaan. Tässä tarkoituksessa Wikipediakin on hyvä tietolähde. Löytyykö palvelusta ylipäätään Wikipedia-artikkelia?
Yleisesti käytössä oleva palvelu on pääsääntöisesti turvallisempi kuin sellainen, josta sinä tai kollegasi ette ole koskaan kuulleetkaan. Tässä tarkoituksessa Wikipediakin on hyvä tietolähde. Löytyykö palvelusta ylipäätään Wikipedia-artikkelia?
Lue lisää yksityisyydensuojasta Edu.fi-sivustolta. Huomaa myös alasivut henkilötietolaista ja kansallisten lainsäädäntöjen eroista.
Sosiaalinen media on julkista
Oma toiminta on tietenkin merkittävässä roolissa. Termi sosiaalinen media kertoo jo varsin hyvin, että kyse on julkisista tiedoista. Kun julkaiset tietoja itsestäsi ja tuotat sisältöjä sosiaalisen median palveluun, vaikka rajatullekin joukolle, niin oleta lähtökohtaisesti, että ne voivat päätyä myös rajatun piirin ulkopuolisten tietoon.
7 kommenttia:
Tutustuin Slide Share -palveluun, josta ensin selvitin omistajan. Slide Share -palvelun koti on San Francisco ja toimisto on myös New Delhissä. Palvelun osti kesällä LinkedIn. Esityksissä kannattaa käyttää cc- eli creative commons -lisenssejä, jolloin käytölle ei tarvitse kysyä lupaa. Käytettäessä cc-lisenssillä olevaa esitystä on vähintään lähde mainittava ja lisäksi saattaa olla lisäehtoja (esim. kaupallinen käyttö kielletty). Slide Sharelle voi ilmoittaa tekijänoikeuksien rikkeistä ja he puuttuvat ko. rikkeisiin. Slide Share on sosiaalisen median kanava ja avoin, joten aineiston sisällössä on huomioitava tiedon kaikille "avoimuus". Salaista, sisäistä tietoa ei jaeta Slide Share -palvelussa. Slide Share palvelussa on voimassa Yhdysvaltojen lait. Yrityksellä on omistusoikeus sisältöön. Arkistoinnista en löytänyt tietoa. Tarkemmat säännöt: http://www.slideshare.net/terms
Tutustuin Flickr-palveluun, jonka kotimaa on USA. Eu-alueella sopimukset tehdään Iso-Britannian/Irlannin tytäryhtiön kanssa. Flickr-palvelun omistaa Yahoo. Tekijänoikeudet on määritelty seuraavasti: yhtiö saa käyttää kaikkea kyseisessä palvelussa olevaa materiaalia haluamallaan tavalla kunnes se poistetaan / käyttö lopetetaan. Muun kuin kuvan, grafiikan, äänen ja videon osalta Yahoo! pidättää päättymättömän oikeuden käyttää ja myös myydä sisältöä. Tämä tarkoittaa siis, että tekstisisällön tekijänoikeudet jäävät yhtiölle. Yksityisyyden suojan osalta käytössä ovat Yahoon säännöt, jotka kannattaa jokaisen lukea http://info.yahoo.com/privacy/fi/yahoo/. Jos haluaa käyttää Flickr-palvelun ilmaisia kuvatiedostoja esimerkiksi omaan kaupalliseen blogiin, löysin verkosta seuraavat ohjeet: klikkaa Flickr-palvelusta Advanced search ja rastita seuraavat kohdat: only search within creative commons-licensed content, find content to use commercially, find content to modify, adapt, or build upon. Kun olet löytänyt haluamasi kuvan ja ladannut sen blogiisi, kopioi Share-linkin takaa löytyvä osoite ja lisää linkki kuvan nimeen blogissasi.
Luin LinkedIn-palvelun käyttösopimusta. Yhtiö on USA:sta (Kalifornia), mutta Irlannissa on tytäryhtiö.
Käyttäjä omistaa profiiliin laittamansa materiaalin ja saa pyytää sen poistamista koska tahansa. Hyväksymällä sopimuksen käyttäjä antaa LinkedInille täydet oikeudet käyttää kaikkea materiaalia miten haluaa. Käyttäjä vastaa mahdollisista menetyksistä tai vastaavista.
LinkedInin käyttäjäsopimus-sivusto on ihan kohtalaisen selkeästi rakennettu, ja kiinnostava on mm. käyttäjiä varten koottu “DOS” and “DON’TS” -kokoelma. Useimmissa tämän listan asioissa on kyse netiketistä: älä esiinny valheellisesti, älä levitä vahingollista tietoa, älä kopioi tai levitä sellaista mihin sinulla ei ole oikeuksia, muista pitää tietosi ajantasalla, noudata voimassaolevia lakeja ja tätä sopimusta ja käyttäydy muutenkin "ammattimaisesti".
Kiinnostavaa minusta on myös se, miten Privcy Policy -sivulla yritetään ikäänkuin vakuttaa käyttäjää palvelun turvallisuudesta.
Hieman laajemmasti kirjoitin aiheesta kurssiblogiini: http://sivujuonia.wordpress.com/2012/11/23/tehtava-11-sosiaalinen-media-ja-yksityisyys/
Luin Netvibesin Terms of Serviven ja Privacy Policyn, ja täytyy myöntää, että alussa oli alan termejä, joita piti hieman selvittää vielä itselle, jotta ymmärtäisi, mihin osaan palvelussa mikäkin ehto viittaa. Tämä pariisilaisen yrityksen palvelu lupaa paljon, itse asiassa kokonaisen ekosysteemin, käyttäjälle. Paljon palvelu kyllä antaakin, mutta käyttäjän täytyy myös luvata noudattaa tiettyjä sääntöjä, joita ovat yleisesti ottaen hyvän etiketin mukaisia. Netvibes kertoo kunnioittavansa, omiensa lisäksi myös kolmansien osapuolten, tekijänoikeuksia, mutta tulee huomioida, että käyttäjän sivujen sisältö on Netvibesin ja sen mahdollisten kaupallisten kumppaneiden käytössä ilman korvausta. Netvibes ei kuitenkaan ole missään vastuussa käyttäjän sivujen sisällöstä. Käyttäjän ja palveluntarjoajan vastuita ja oikeuksia ohjaavat Ranskan lait.
Netvibes lupaa suojata henkilökohtaisia tietoja, joita käyttäjä itse on luovuttanut tai joita palvelu on kerännyt. Käyttösäännöissä kuitenkin todetaan: “We will never collect or process personal data pertaining to, directly or indirectly, your race, your political, philosophical, or religious views, your health, or your sexual orientation.” Hieman heräsi ihmetys, että miten em. datan voi jättää kerätyn tiedon ulkopuolelle varsinkin, jos käyttäjä on käyttänyt smarttaggingiä. (Säännöissä nimittäin todetaan, että mikäli ei halua, että henkilötietoja prosessoidaan, ei tulisi käyttää smarttaggingiä.) Tietojen keräämisen ilmoitetaan olevan käyttäjän hyväksi, jotta palveluntarjoaja tuntisi käyttäjän paremmin ja voisi parantaa palvelua.
Netvibes-tilin voi lakkauttaa sähköpostitse. Henkilötiedot (kahteen kategoriaan jaettuina) tuhotaan vuoden kuluttua tilin lakkauttamisesta. Kerättyjä tietoja on Ranskan lain nojalla myös oikeus tarkistaa ja pyytää tuhottaviksi, vaikkakin rajoituksin, olemalla kirjallisesti yhteydessä yritykseen.
Tämä tuntuu olevan tarkkaa puuhaa, jossa käyttäjä luopuu oikeuksistaan ja päästää palveluntarjoajan yksityiselämäänsä, korvauksetta. Toisaalta saahan käyttäjäkin ilmaisen ”peruspalvelun”, tai premiumin 499 dollarilla kuukaudessa.
Luin Netvibesin Terms of Serviven ja Privacy Policyn, ja täytyy myöntää, että alussa oli alan termejä, joita piti hieman selvittää vielä itselle, jotta ymmärtäisi, mihin osaan palvelussa mikäkin ehto viittaa. Tämä pariisilaisen yrityksen palvelu lupaa paljon, itse asiassa kokonaisen ekosysteemin, käyttäjälle. Paljon palvelu kyllä antaakin, mutta käyttäjän täytyy myös luvata noudattaa tiettyjä sääntöjä, joita ovat yleisesti ottaen hyvän etiketin mukaisia. Netvibes kertoo kunnioittavansa, omiensa lisäksi myös kolmansien osapuolten, tekijänoikeuksia, mutta tulee huomioida, että käyttäjän sivujen sisältö on Netvibesin ja sen mahdollisten kaupallisten kumppaneiden käytössä ilman korvausta. Netvibes ei kuitenkaan ole missään vastuussa käyttäjän sivujen sisällöstä. Käyttäjän ja palveluntarjoajan vastuita ja oikeuksia ohjaavat Ranskan lait.
Netvibes lupaa suojata henkilökohtaisia tietoja, joita käyttäjä itse on luovuttanut tai joita palvelu on kerännyt. Käyttösäännöissä kuitenkin todetaan: “We will never collect or process personal data pertaining to, directly or indirectly, your race, your political, philosophical, or religious views, your health, or your sexual orientation.” Hieman heräsi ihmetys, että miten em. datan voi jättää kerätyn tiedon ulkopuolelle varsinkin, jos käyttäjä on käyttänyt smarttaggingiä. (Säännöissä nimittäin todetaan, että mikäli ei halua, että henkilötietoja prosessoidaan, ei tulisi käyttää smarttaggingiä.) Tietojen keräämisen ilmoitetaan olevan käyttäjän hyväksi, jotta palveluntarjoaja tuntisi käyttäjän paremmin ja voisi parantaa palvelua.
Netvibes-tilin voi lakkauttaa sähköpostitse. Henkilötiedot (kahteen kategoriaan jaettuina) tuhotaan vuoden kuluttua tilin lakkauttamisesta. Kerättyjä tietoja on Ranskan lain nojalla myös oikeus tarkistaa ja pyytää tuhottaviksi, vaikkakin rajoituksin, olemalla kirjallisesti yhteydessä yritykseen.
Tämä tuntuu olevan tarkkaa puuhaa, jossa käyttäjä luopuu oikeuksistaan ja päästää palveluntarjoajan yksityiselämäänsä, korvauksetta. Toisaalta saahan käyttäjäkin ilmaisen ”peruspalvelun”, tai premiumin 499 dollarilla kuukaudessa.
Tutustuin Twitterin yksityisyyteen eli käyttösääntöihin. Twitterin "pääpaikka" (kuten näyttää olevan niin monella muullakin palvelulla piilaaksossa) on San Francisco, USA.
Periaatteet ovat seuraavat:
Mitä julkaiset Twitterissä, se voi levitä ja näkyä välittömästi maailmanlaajuisesti . Tviittaaja hyväksyy tämän asian käyttäessään sovelluksia, joilla hän käyttää Twitteriä. Samalla hän antaa Twitterille luvan käyttää näitä lähetettyjä tietoja USAssa (kotimaa) ja niissä maissa, joissa Twitter toimii.
Tiedon keruu ja käyttö. Twitteriin on kirjautuessa laitettava nimimerkki, nimi, salasana Twitter-tilille ja sähköpostiosoite. Näistä nimi ja nimimerkki ovat listatattuina julkisesti. Twitter voi käyttää näitä tietoja markkinoimiseen palveluistaan, kuten myös ns. vapaaehtoisesti annettuja tietoja (biografia, kuva, puhelinnumero tms.). Yksityisyysasetuksilla voi säädellä näiden vapaaehtoisesti annettujen tietojen näkyvyyttä muille käyttäjille. Tviitit, kuvat jne. ovat siis sitten julkista tavaraa. Henkilö voi halutessaan myös valita palvelun, että hänen sijaintinsa näkyy tviitin yhteydessä.
Twitter myös seuraa ”twitter-käyttäytymistäsi”. Tämä tehdään palvelujen kohdentamista ja tilastointia varten. Twitter käyttää myös evästeitä ja kerää logidataa. Logidata tuhotaan 18 kuukauden kuluttua, jos sitä ei ole muutoin poistettu. Widgetien kautta kerätty logidata tuhotaan 10 päivän jälkeen. Toisin sanoen, Twitter seuraa tätä kautta käyttäytymistäsi netissä ja suosittelee sen pohjalta sinulle Twitterissä seurattavia henkilöitä/asioita.
Twitter ei julkaise henkilökohtaisia tietojasi muutoin kuin yksityisyysehdoissa mainituin tavoin. Näitä voivat olla mm. se, että annat itse luvan kolmannelle osapuolelle pääsyn Twitter-tiliisi. Twitter voi antaa tietoja kolmannelle osapuolelle, joka hyväksyy heidän sääntönsä ja on heidän ns. palveluntarjoajansa käyttäjälle. Twitter voi myös antaa tietoja, jos henkilö kokee, että on rikottu lakia ja aiheutettu muutoin haittaa jollekulle käyttäjälle tai on esimerkiksi tarve suojella henkilöä ja ylipäänsä tarvittaessa suojella Twitterin oikeuksia ja ominaisuuksia.
Mahdollisissa organisaatio-ostoissa tai muissa bisnekseen liittyvissä asioissa, Twitter voi esim. liikkeenluovutuksen yhteydessä myydä tiedot eteenpäin. Ei yksityiset ja henkilökohtaiset tiedot (tviitit, julkinen profiili jne.) jaetaan ja julkaistaan.
Rekisteröitynyt käyttäjä voi muokata profiiliaan ja hän voi myös lopettaa Twitter-tilinsä. Tili on mahdollista aktivoida uudelleen 30 päivän kuluessa, jonka jälkeen se hävitetään. Twitter-tilin omistajan tulee olla vähintään 13 –vuotias. Twitter noudattaa U.S., E.U. ja Sveitsin lakeja yksityisyydestä (ts. turvallisuudesta jne.). Twitter voi myös aika ajoin tarkistaa ja muuttaa yksityisyyskäytäntöjään.
Minusta Twitterin käyttäjäsäännöt vaikuttivat varsin normaaleilta ja selkeiltä sosiaalisen media parissa. Toistaiseksi en ole itse innostunut Twitteristä, eikä intoa lisää yhtään se, että aika ajoin sähköpostiin (minulla on siis Twitter-tili kuitenkin) tulee ”innostava” viesti, jossa kehotetaan palaamaan Twitterin pariin, sillä ”näet kuinka nopeasti Twitteristä tulee korvaamaton osa elämääsi”. Juu, kiitos ei… Minulla on jo ihan tarpeeksi seurattavaa toistaiseksi.
Twitteristä löytyvät myös omat wikipedia-sivut ja sehän taitaa Facebookin kanssa olla yksi tunnetuimmista sosiaalisen median alustoista.
Päädyin hieman ironisesti lueskelemaan Wikipedian toimintaperiaatteita ja -käytänteitä, kun Facebookin käyttäjäehdot ovat jatkuvassa muutoksessa ja kaikkea muuta kuin selkeät. Wikipedia on ollut mielestäni lähtökohdiltaan aidosti yhteiseen hyvään pyrkivä yhteisöpalvelin, minkä keksi ottaa syyniin, kun lueskelin listausta olemassa olevista sosiaalisista medioista... Wikipediasta.
Wikipedia on nimensä mukaisesti wiki-tekniikkaan pohjautuva avoin tietosanakirja. Sivusto on poikkeuksellinen etenkin siksi, että "kuka tahansa voi käyttää sen sisältöä ilmaiseksi ja joitakin kuvia lukuun ottamatta myös kaupallisesti, kunhan samat oikeudet tarjotaan edelleen ja alkuperäinen lähde mainitaan".
Edes sivustolle rekisteröityminen tai kirjautuminen ei ole välttämätöntä muokatakseen tekstiä, mutta silloin muokkaajan IP-osoite näytetään julkisesti sivun muokkaushistoriassa. Sivusto kannustaakin luomaan rekisteröidyn käyttäjätunnuksen lupaamalla, ettei siihen vaadita henkilökohtaisia tietoja ja se tuo mukanaan lisätoimintoja.
Kyseessä on todennäköisesti jokaiselle internettiä käyttävälle tutusta, vertaisarvioinnin avulla tuotettavasta tietosanakirjasta. Muokkaaminen on vapaata, mutta mielipiteiden ilmaiseminen ei ole tietosanakirjassa mahdollista. Jalomielisestä asetelmasta huolimatta on mielessäni usein käynyt, että kaikesta huolimatta Wikipedian aktiiviset käyttäjät luovat huomaamattaan painopisteitä arvottaessaan informaatiota oman kiinnostuksensa perusteella.
Wikipedia on voimistuvasti kannustanut käyttäjiään käyttäjiään lisäämään sivustolle kirjoittamiinsa artikkeleihin lähdeviitteet, mikä osaltaan lisää Wikipedian luotettavuutta, mutta samalla tekee siitä väkisin toissijaisen tiedonlähteen. Itse olen kuitenkin löytänyt monesti hyvien lähdeteosten äärelle käyttämällä ensin Wikipediaa.
Lähetä kommentti