 |
| Vuorovaikutusosaamista käytännössä. Kuva: konszvi / Flickr |
Viestintäkompetenssiin tai -osaamiseen liitetään seuraavat osa-alueet (Valkonen, T. 2003):
- viestintää koskeva tieto
- viestintämotivaatio ja vuorovaikutustaidot
- metakognitiiviset viestintätaidot ja
- viestinnän eettiset periaatteet.
Käytä seuraavassa tehtävässä samaa nimeä/nimimerkkiä kuin omassa blogissasi. Jos loit blogin Blogger-alustalle, voit kirjautua sisään palveluun ennen keskusteluun osallistumista, niin nimimerkkisi tulee näkyville automaattisesti kommentoinnin yhteydessä.
Kommentoi tähän blogikirjoitukseen: Mitä sinun mielestäsi on vuorovaikutusosaaminen? Pohdi, millaista vuorovaikutusosaamista sosiaalisessa mediassa tarvitaan. Vaihda ja vertaile mielipiteitä toisten kanssa 1.10. - 12.10.
Lisätietoa vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutusosaamisesta esim.
- Kauppila, R. A., 2000. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille.
- Helsingin yliopisto. Kielijelppi – Jelppiä akateemiseen viestintään. Vuorovaikutus – puhumista ja kuuntelemista.
- Kostiainen, E. 2003. Viestintä ammattiosaamisen ulottuvuutena. Jyväskylän yliopisto. Studies in Humanities 1. Puheviestinnän väitöskirja.
44 kommenttia:
Mielestäni vuorovaikutusosaamisen voisi kiteyttää kolmeen koohon - kuuntele - keskustele/kysy - kannusta.
Olen samaa mieltä Helin kanssa ja erityisesti korostaisin tuota kuuntelua. Toisaalta miten kuunnella sosiaalisessa mediassa, joka perustuu verkkokeskusteluun yms. välineisiin, joissa ei välttämättä kohdata ketään face-to-face reaaliajassa - no Skypessähän näin voi tehdä.
Verkossa suomalainen näyttää unohtavan normaalin kanssakäymisen kohteliaat säännöt. Etenkin, kun mahdollisuus on kommentoida asioita nimimerkillä (kuten minä nyt) eikä omalla nimellä. Kirjoitettu viesti näyttää aina rankemmalta kuin puhuttu viesti ja se jää myös elämään, sitä voidaan lähettää eteenpäin ja siihen voidaan aina viitata todisteiden kanssa.
Sosiaalisessa mediassa pitäisi muistaa vielä yksi hyvä sääntö: jos provosoidut, niin nuku yön yli ennen kuin kommentoit tai kirjoitat jotakin. Eli tehkää hyvä ihmiste "Väyryset". Yksi yö voi muuttaa mieltä paljonkin.
On totta, että on vaikeampi kirjoittamalla viestiä tiettyjä asioita. Non-verbaalin viestinnän puuttuessa erityisesti tunneviestit jäävät puutteellisiksi. Näitähän korvataan erilaisilla merkeillä ja hymiöillä, varmistetaan, että myös oikea sävy tulee mukaan. Huumorin viljely voi olla haasteellista, esim. facessa olen törmännyt tilanteisiin, joissa voi tulla ylilyöntejä tai loukkaamisia, erilaisista arvopohjista johtuen tai ihan tahattomasti, väärin ymmärryksestä johtuen. Toisaalta jos joku asia on hyvin vakava ja tärkeä ja joku heittää siihen kevennystä, voi siitäkin tulla konfliktia. On niin helppo "heittää" kommenttia ajattelematta asiaa.
Toki myös verkkoviestijöissä on hyvin erilaisia tyyppejä, ihan niin kuin "liveviestinnässäkin". Tiedän, mitä voin tietyille ystävilleni kirjoittaa, ja kenelle en missään tapauksessa laita epämääräisiä heittoja tai edes humoristisia kommentteja.
Kuulun myös erilaisiin ryhmiin, joissa on noussut esiin mielenkiintoisia viestintäongelmia. Joku kokee tulleensa loukatuksi, vaikka on esim. yleisellä tasolla keskusteltu ryhmän toiminnan säännöistä, eikä ketään ole erityisesti nimeltä mainittu missään. Joku nipottaa huutomerkkien käytöstä, joku yhdyssanavirheistä. Välillä viitataan netikettiin (esim. http://www.internetopas.com/netiketti/) ja muihin oppaisiin. Helppoa ei ole, kun läsnä on useita eri sukupolvia ja useita erilaisia käyttäjäkokemuksia - ja erilaisia ihmisiä.
Olen samaa mieltä kuin Tsaranda: on pyrittävä viestimään vastaanottajan mukaan. Kenelle tahansa ei tosiaan voi kommentoida esimerkiksi facebookissa miten tahansa. Tietenkään ei pidä myöskään vain mukauttaa omaa käyttäytymistään muiden toiveiden tai oletusten mukaiseksi. On oltava persoonallinen ja pidettävä tarvittaessa valitsemastaan linjasta kiinni.
Kuten kahden_kulttuurin_välissä huomauttaa, on eri asia kirjoittaa nimimerkillä ja omalla nimellä. Nimimerkin takaa on helpompaa loukata tai kritisoida voimakkaasti. Viestintätilanne on yleensä silloin epäoikeudenmukainen, jos toinen kommunikoi nimimerkillä ja toinen omalla nimellä.
Vuorovaikutusosaaminen verkossa merkitsee minusta harkintaa omien puheiden kanssa, eri viestintäkanavien "etiketin" tunnistamista sekä persoonallista muttei kuitenkaan liian muista erottuvaa viestintää.
Huom. Ilmeisesti nimeni kohdalle ei tullut automaattisesti linkkiä kurssiblogiini. Se on osoitteessa kultapanda87.blogspot.com . Yritän nyt uudestaan, mutta toivon, että äskeinen kommentti hyväksytään kurssisuoritukseksi noin anonyymilta näyttävänäkin.
kultapanda87, asia on kunnossa. :)
Olen samaa mieltä "kahden kulttuurin välissä" kanssa siinä, että jos provosoituu somessa, kannattaa nukkua yön yli. Sähköisessä viestinnässä oma tulkinta vuorovaikutustilanteessa korostuu, koska vuorovaikutus tapahtuu vain tekstin välityksellä. Tsarandaa mukaillen non-verbaalisen viestinnän puuttuessa viesteihin pyritään löytämään tunnetiloja kuvaavia merkkejä, jotka toden totta saavat joskus tahattomia loukkaantumisia ja väärinymmärryksiä aikaiseksi.
Eräs ystäväni on hyvin ahkera bloggaaja ja facettaja. Hänellä on rento, rempseä ja provokatiivinen ote vuorovaikutukseen somessa. Hän usein kysyy minulta mielipidettä, mitä joku blogiin kommentoinut viestillään tarkoittaa. Hän haluaa siis varmistaa, että on tulkinnut viestin omasta mielestään oikein ennen kuin vastaa kommentoijalle. Someviestintä vaatii siis harkintaa, jotta väärinymmärryksiä voisi vähentää. Mutta ainahan niitä tulee joka tapauksessa..
Hyviä ajatuksia tullut! Kuunteleminen (= ajatuksella lukeminen?), keskusteleminen ja kannustaminen ovat varmasti niitä asioita, mitä vuorovaikutusosaamisessa tarvitaan. Asioiden pohtiminen ja yön yli nukkuminenkin on varmasti järkevää. Joskus olen miettinyt sitä, ottavatko ihmiset kirjoitetun sanan puhuttua henkilökohtaisemmin. Eli onko helpompi jäädä mutustelemaan ja murehtimaan toisen kirjallisia kommentteja, niistä kun jää pysyvät merkit, joihin voi palata aina uudelleen ja uudelleen.
Jäin ihan alussa miettimään Helin kommentissa kolmen koon ensimmäistä kohtaa, kunnes Anna tuossa lopussa kiteytti asian niin, että verkossa kuunteleminen olisikin yhtä kuin ajatuksella lukeminen. Jokin tuossa kolahti. Ehkä jollakin tavalla voi lukijana yrittää tavoittaa, mitä kirjoittaja haluaa sanoa ja mihin sanottava perustuu (vaikka ihan liian tarkkaan ei kuitenkaan kannattane pohtia kaverin postausta esim. auton ruosteensuojauksesta :) Huomaan itsestäni, että verkossa on joskus vaikea keskittyä tekstien huolelliseen lukemiseen, olivat ne sitten missä muodossa tai millä alustalla tahansa. Ja liian pitkiä tekstejä ei jaksa lukea. Eli taidan lopettaa tällä kertaa tähän...
Mielenkiintoista keskustelua! Annan ja Terhin kommentteihin viitaten mielestäni tekstien tarkasti lukeminen on todella tärkeää vuorovaikutusosaamista somessa. Minäkin luen verkkotekstejä usein nopeasti ja huolimattomasti - ja tästä niitä väärinkäsityksiä syntyy.
Perinteiseen keskusteluun verrattuna somessa haastavaa on välittömän palautteen puuttuminen. Kun kasvokkain keskustelussa puhekumppanin ilme paljastaa ihmetyksen, voi asioita helposti selventää - somessa asiat jäävät usein yhden viestin varaan. Sen vuoksi itse harkitsen yleensä aika tarkkaan (varmaan vähän liikaakin), mitä esim. FB:ssa kirjoittelen. Lisäksi kommentit ovat usein irrallaan kontekstista, toisin kuin viestinnässä kasvokkain.
Mielenkiintoisia kommentteja ja noinhan tuo on.
Itse olen tehnyt myös linjauksen, etten esimerkiksi facebookissa kommentoi millään tavalla kriittisesti toisten "aivoituksia", sillä varsinkin ne "epämääräisimmät tekstit" ovat usein sellaisia, että niitä tulkitsee helposti väärin. Mieluiten juuri lähinnä kannustaa toisia ja tsemppaa.
Omiin statuspäivityksiini tms. sen sijaan en pidä niin suurta kontrollia. Ne ovat yleensä jotakin minun elämästäni ja jos jotakuta ärsyttää elämäni, niin en kai sille itse mitään voi...
Yleisiin nimettömiin keskusteluihin en oikeastaan osallistu johtuen juuri tuosta "nimettömyyden" takana olemisesta. Luen kyllä toisinaan, mutta monesti niistä paistaa se, että ollaan liikkeellä tietämättöminä tai sitten halutaan vain loukata. Suljetuilla keskustelupalstoilla törmää joskus väärinkäsityksiin ja närkästymisiin (nimimerkein tai nimellä esiintyen), mutta olen onnekseni liikkunut palstoilla, joissa tuota on harvoin.
Omasta nettietiketistään voi pitää huolta, muita on vaikea siihen opettaa -varsinkaan nimettömästi.
Edellä on tullut todettua jo paljon tärkeitä ohjeita/ajatuksia hyvään vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa, kuten:
- kolme koota, jossa kuunteleminen voidaan ajatella tarkasti lukemiseksi
- nimimerkin takaa viestiminen
- hyvä sääntö: nuku yön yli, jos herne lähestyy nenää
- http://www.internetopas.com/netiketti/
- non-verbaalisen viestinnän puuttuminen some-ympäristössä
- mahdollisuus palata viestinnän tiettyyn kohtaan ”mustana valkoisella”, toisin kuin verbaalisessa
- tekstin pituus.
Pelkästään jo näiden avulla pääsen varmasti pitkälle tässä some-maailmassa, joka ei ole vielä minulle kovin tuttu.
Sanotaan, kun savolainen puhuu, siirtyy vastuu kuulijalle. Voidaanko ajatella, että somessa, kun olet painanut send tai comment, olet tehnyt harkitun valintasi siitä, mitä viestit. Olet ilmaissut asiasi tavalla tai toisella. Seisot sanojesi takana. Olet, mitä viestit. Vastuu siirtyy lukijalle. Jokainen meistä tulkitsee tekstin tavallaan, äänen painot hukkuvat. Kirjaimet ja sanat viestivät niillä painoilla, jotka ovat lukijan muodostama käsitys. Parhaimmissakin olosuhteissa ja parhaasi tehden, on todennäköistä, että vähintään muutama ymmärtää sanomasi eri tavalla kuin mitä todella halusit sanoa. Oletko siis kuitenkin sitä, miten toinen viestistäsi tulkitsee.
Olen kohteliaan ja vastuullisen viestimisen kannattaja. Turha provosointi on mielestäni samaa kiusaamista kuin se, mitä silloin tällöin harrastetaan taaperoiässä hiekkalaatikolla. Joko tietoisesti tai tiedostamatta, tiettyjä sääntöjä vielä sisäistämättä tai niistä välittämättä. Meitä on kuitenkin moneksi ja me toimimme erilaisissa viestijärooleissa. Tämä moninaisuus (/monipuolisuus) vaikeuttaa viestintää ympäristöstä riippumatta. Vuorovaikutus on herkkä tilanne, mutta toisaalta jos jää pohtimaan liikaa sitä, miten viestii ja kuka tulkitsee mitenkin, voi sanoma jäädä sanomatta.
Kiitos rush hour koonnista, se auttoi silmäilevän lukijan hyvin ajantasalle. Taitoa on myös tämänkaltainen kokoaminen ja tiivistäminen, tavallaan samalla myös yhteisen ymmärryksen tarkistaminen.
Poimin ohjeistustekstistä sanan viestintämotivaatio. Tärkeää olisi mielestäni tiedostaa itse se miksi viestii ja mikä on viestinnän funktio. Näin joutuu myös pohtimaan lukijaa. Somessa minua kiusaakin se, että en tiedä lukijaa. Kontekstin ja tilannetaitojen arjen ymmärrys ja lukutaito eivät somessa toimikaan.
Mitä on minun mielestäni vuorovaikutusosaaminen?
Vuorovaikutus edellyttää mielestäni dialogiosaamista eli vastavuoroista vuorovaikutusosaamista. Mönkkänen (2007) kuvaa Vuorovaikutus -kirjassaan dialogista vuorovaikutusta terveydenhuollon kohtaamistilanteena, joka edellyttää kykyä kohdata toinen ihminen kunnioittavasti, hänen taustoistaan tai elämäntilanteistaan riippumatta, kykyä soveltaa asiakastyön eettisiä periaatteita omassa toiminnassaan, kykyä puhua omista tunteista, kuunnella, puhua ja ilmaista itsestään ja nähdä taustalla olevat voimat ja arvioida toimintaa niiden mukaisesti.
Millaista vuorovaikutusosaamista sosiaalisessa mediassa tarvitaan?
Sosiaalisella medialla viitataan verkkoviestintäympäristöihin. Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu tiedon jakaminen, avoimuus ja yhteisöllisyys. Verkkoympäristöissä jokaisella yksilöllä tai yhteisöllä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä, sisällöntuottaja tai tiedon vastaanottaja. Mielestäni sosiaalisessa mediassa tarvitaan selkeitä eettisiä pelisääntöjä sekä kykyä soveltaa näitä omassa toiminnassa. Jos sosiaalisessa mediassa mainitaan henkilöprofiilissa(esim. Facebook tai Twitter) työpaikka, esiintyy ihminen tällöin kyseisen organisaation (epävirallisena) edustajana. Tällöin on muistettava käyttäytyä sen mukaisesti. Tärkeää on myös miettiä tarkasti, mitä haluaa kirjoittaa ja millaista tietoa voi jakaa koko maailmalle. Jokainen on itse vastuussa omasta verkkomateriaalistaan. Sosiaalisessa mediassa pätevät samat lait kuin muuallakin yhteiskunnassa (mm. henkilötietolaki ja tekijänoikeuslaki). Erityisen tärkeää on olla huolellinen salassa pidettävän tiedon suhteen (vrt. vaitiolovelvollisuus terveydenhuollossa). Myös tekijänoikeudet tulee huomioida tulitettaessa itse tai käytettäessä muiden tauottamaa materiaalia (esim. teksti, kuva ja video). Lähdeviitteiden käyttö on tärkeää.
Lähde: Ohje opiskelijoille: Näin toimit sosiaalisessa mediassa. Viitattu 7.10.2012 >http://www.jamk.fi/download/32039_Sosiaalisen_median_ohje_opiskelijoille.pdf
Jäin miettimään Pirjon kommenttia "Jos sosiaalisessa mediassa mainitaan henkilöprofiilissa(esim. Facebook tai Twitter) työpaikka, esiintyy ihminen tällöin kyseisen organisaation (epävirallisena) edustajana." Tästä tuli mieleen esim. jonkin poliittisen puolueen jäsenen somessa esittämät kommentit, joiden helposti ajatellaan olevan koko puolueen mielipide.
En kuitenkaan tiedä tapauksia, joissa työnantaja olisi puuttunut alaisten FB-kirjoitteluun (lukuun ottamatta suorat esimiehen haukkumiset ym.). Tietääkö joku muu? Tässä on varmaan olennaista se, kirjoittaako kavereiden kesken vai julkisesti. Täytyy tunnustaa, että työnantajan näkökulmaa en ole kyllä omia kommentteja kirjoittaessani ajatellut (eivätkä varmaan kaikki muutkaan).
Hei,
ja pahoittelut myöhäisestä liittymisestä keskusteluun - täällähän on kiintoisaa porinaa käynnissä!
Silmäiltyäni keskustelua nousee minusta keskeiseksi aiheeksi ironian ja sarkasmin käyttämisen vaikeus sosiaalisessa mediassa. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa voimme ilmeistä ja eleistä tietää, onko kertoja tosissaan (tai ainakin arvaaminen on helpompaa), mutta somessa ironian osoittamiseen tarvitaan hymiöitä tms. Usein läheiset tunnistavat ne ja tajuavat vitsin kun tuntevat henkilön, mutta kaikkien huumorintaju ei sarkasmia aina tavoita, ja väärinkäsityksiä syntyy - joskus hauskoja, joskun noloja, joskus ikäviä.
Mia: olen kyllä törmännyt tilanteeseen jossa yhden työntekijän fb-päivitykset aiheuttivat paljon pahaa mieltä työpaikalla, ja siitä tuli sitten sanomista.
Ja olen samaa mieltä siitä, että liian pitkät viestit ovat rasittavia lukea netissä - ja silti ainakin omat blogpostaukseni ovat aina pitkiä kuin nälkävuosi! Joskus some-viestintä tuntuu olevan enemmän pitkiä monologeja kuin jouhevaa dialogia, vai mitä mieltä olette?
Ja koska sitä tiivistämisen taitoa kaipaan, yritän itsekin lopettaa tähän tältä erää. :)
Kaikki tämä mitä täällä tähän mennessä olen nähnyt (en vielä lukenut kuin murto-osan) alkaa ahditamaan. Miten pääsen tähän juttuun sisälle...... ?
TaHeHi, ota jokin pieni kohta eli vain yksi asia, johon tartut ja jota kommentoit - kaikkea ei ole tarpeen ottaa haltuun heti. Tsemppiä uusien asioiden opetteluun!
Hyvä vinkki kirsimarialta! Pitkiä keskusteluketjuja on raskas lukea ja seurata, joten yhteen näkökulmaan keskittyminen voi olla hyvä ratkaisu. Jo viestejä lukiessa voi myös kirjata itselleen ylös kiinnostavimpia ajatuksia tai niiden herättämiä ideoita.
Keskustelu toi mieleeni erilaisten viestintäkulttuurien aiheuttamat yhteentörmäykset myös kasvokkaisviestinnässä, vaikkapa eri sukupolvien välillä. Olisikohan tällaisista yhteentörmäyksistä jotain opittavaa myös sosiaalista mediaa ajatellen?
Niinpä, aina on niitä, jotka provosoivat ja niitä, jotka provosoituvat. Sosiaalisessa mediassa tämä asia vielä korostuu, kun voi huudella nimettömänä. Paras reagointitapa ylilyönteihin on varmasti olla reagoimatta. Eli kuten aiemmin on jo todettu nuku yön yli.
Ja kyllä viestintä tekstimuodossa varmasti jo lähtökohtaisestikin lisää väärinymmärrysten mahdollisuutta. Tämänhän tulee esille jo normaalissa sähköpostiviestinnässäkin. Ei asian tarvitse kovin hankala olla kun sitä ei jaksa enää tekstimuotoon alkaa naputella, vaan mieluummin tarttuu puhelimeen.
Toinen asia mikä saattaa lisätä yhteentörmäyksiä on henkilöiden kyky ilmaista asioita tekstimuodossa. Luulisin, että tämänkin kurssin osallistujilla tekstin tuottaminen on keskiverto some-käyttäjää paremmalla tasolla. Tämäkin kannattaa huomioida toisten kirjoituksia lukiessa. Ei tämä nyt niin helppoa ole...
Hyvä juttu, että tässä keskustelussa on tullut esiin ironian ja sarkasmin käyttö. Varoisin näitä erityisesti somessa, sillä niiden hallinta vaatii asiantuntemusta ja kokemusta. Nehän ovat vaikeita "taiteen" lajeja. Väärinymmärryksen vaara on suuri. Lukija voi nimittäin ymmärtää kirjoittajan sanoman aivain toisin kuin oli tarkoitettu.
Ja kuinkas kävikään Perussuomalaisten eduskunta-avustajalle, joka omien sanojensa mukaan luuli käyttävänä tekstissään sarkasmia (tai jotakin muuta samankaltaista). Häly tuli, sillä asia ymmärrettiin "niin kuin oli kirjoitettu".
Mielestäni someen sopii samat säännöt kuin normaaliin viestintäänkin ja samat lainalaisuudetkin näyttävät pätevän eli "Viestintä aina epäonnistuu, paitsi sattumalta". Sanoma on mennyt perille vasta sitten, kun vastaanottaja on ymmärtänyt sen lähettäjän tarkoittamalla tavalla.
Hyvä vuorovaikutusosaaminen on usein myös tilannekohtaista, mikä korostuu esim. spesifimmillä foorumeilla.
Vuorovaikutusosaaminen on yleisesti ottaen sosiaalista kanssakäymistä, minkä osaamisesta puhutaan usein yleisen arvottavaan sävyyn. Silloin unohtuu helposti, että vuorovaikutusosaamistakin voi olla useaa sorttia ja eri sosiaalisissa medioissa vallitsevat lisäksi omat lainalaisuutensa.
Mielestäni kulloinkin käytettävä sosiaalinen media ja sitä käyttävät ihmiset ovat usein keskusteluissaan sitoutuneet käyttämään tietynlaisia diskursseja, jotka näkyvät esim. asenneilmapiirissä ja keskustelunaiheissakin.
Onpas tänne tullut paljon hyviä kommentteja!
Minulla on myös hyvin varauksellinen asenne sosiaalisen median viestintää kohtaan juuri aiemmin mainittujen väärinymmärrysten vaaran, nimimerkkien taakse kätkeytymisen ym. kirjoitetun viestinnän rajoitteiden vuoksi. Itse pyrin viestin perille saamiseksi yleensä noudattaan joskus kuulemaani ohjetta siitä, että mitä enemmän viestinnän keinoja on käytettävissä, sitä parempi. Hymiöt ja muut some-viestinnän "äänensävyt" eivät kuitenkaan ikinä korvaa kasvojen ja vartalon liikkeitä, äänenpainoja ja katsekontaktia.
Siksipä olenkin päätynyt pitämään hyvin etäistä suhdetta sosiaaliseen mediaan, ja pitämään FB-päivitykseni (joita laittelen hyvin harvoin) neutraaleina. Josku luen sydän vereslihalla, kuinka jotkut fb-kaverit riepottelevat muiden muassa ihmissuhdeongelmiaan fb-statuksissaan. Sosiaalisen median käytössä saattaa välillä unohtua se, että ketkä kaikki statusta/blogikirjoitusta lukevat.
Sosiaalisen median viestinnässä on siis mielestäni tärkeä muistaa paitsi viestin vastaanottajan näkökulma myös itsensä suojeleminen. Viestintäkonteksti on siis hyvä pitää mielessä ja pohtia, millä foorumeilla viestii mistäkin asioista.
Voiko näitä lähettämiään kommentteja muuten muokata jälkikäteen? Huomasin juuri, että äskeiseen viestiini jäi pari kirjoitusvirhettä, mutten löytänyt mistään, kuinka voisin ne korjata.
Kommentteja ei ikävä kyllä pysty muokkaamaan jälkikäteen. Näppärintä on
1) valita ja kopioida oma kommenttiteksti virheineen päivineen,
2) poistaa se kommentin päiväyksen lopusta löytyvällä Poista kommentti -painikkeella (roskakorikuvake),
3) liittää sama teksti uudelleen kommenttilaatikkoon, tehdä korjaukset ja julkaista.
Luin kursiivisesti syntyneen langan. En reflektoi suoraan viestehin, mutta kirjoitan nyt fiiliksistä joita kirjoittelu herätti.
Mitä sinun mielestäsi on vuorovaikutusosaaminen?
Riippuu täysin siitä mihin vuorovaikutuksella pyrkii. Se on mielestäni sosiaalisen kontekstin ymmärtämistä, kenelle viestii, mitä ja miten viestii sekä mihin viestii.
Pohdi, millaista vuorovaikutusosaamista sosiaalisessa mediassa tarvitaan.
Facebookissa viestintä kapenee kivoiksi asioiksi, linkkipäivityksiksi, kun kontaktipiireistä löytyy tuhansia "ystäviä", joiden elämänkatsomukset poikkeavat radikaalisti toisistaan. Tämä merkitsee, että viestinnässä on geneerisyys ja mielipiteettömyys on valttia. Tämä merkitsee myös sitä, että provosoinnin mahdollisuus kasvaa ja provosoinnit, erityisesti trollit, synnyttävät mielenkiintoista vuorovaikutusta ja provosointien, trollien, rakentamisen osaaminen luo mahdollisuuksia esimerkiksi viraalimarkkinointiin jolla voi olla merkitystä jonkin omaan osaamiseen liittyvän asian suhteen.
Mikäli kontaktipiiriä kykenee rajaamaan (mikä käsittääkseni Facebookissa on jo mahdollista tänä päivänä), vuorovaikutus syvenee - asioista voi keskustella ilman kaikkien asioiden kommunikointia (yhteensaattamista, communicare); ts. kaikkea ei tarvitse perustella kun keskustelijat ovat edes jossakin määrin samalla viivalla.
Sosiaalinen vuorovaikutus liittyy siis aina siihen kontekstiin johon viestintää rakennetaan. Mikäli tämän asian, käytännössä kohdeyleisön, osaa ottaa huomioon, voidaan sosiaalista vuorovaikutusta jossakin määrin ennakoida. Yhtäällä on siis täysin hallitsematon avoin sosiaalinen media ja toisaalla jossakin määrin hallittu tietylle ihmisryhmälle teknisesti ja sisällöllisesti rajattu viestintä.
Pidän erityisen mielenkiintoisena viraalimarkkinointia, meemejä, trolleja, sissimarkkinointia. En tällä hetkellä osaa yhdistää sitä kuitenkaan oman osaamiseni markkinointiin.
Elina Rautiolle, hyvin samanlaisia tuntemuksia sosiaalinen media minussakin herättää. Siksi oma asenteeni sosiaaliseen mediaan on hyvin instrumentaalinen. Pidän sitä työkaluna markkinointiin ja ehkäpä siihen, että tiedän mitä tapahtumia vaikkapa Jyväskylässä viikonloppuisin on tarjolla.
Yrityksille SoMe on keskeinen, niin hyvässä kuin pahassa. Toki suusta-suuhun viestitkin ovat vielä tärkeitä, mutta hyvästä (ja huonosta) palvelusta viestitään verkossa, ja pyydetään ja annetaan vinkkejä hyvistä palveluntarjoajista. Viestit leviävät usein laajemmallekin lukijakunnalle, jolloin myös tieto leviää. Tämä vaikuttaa myös verkostojen rakentamiseen, yrittäjäkin saa SoMen kautta hyödyllistä tietoa ja yhteistyökumppaneita.
Yksi minua ärsyttävä asia on huono asiakaspalvelu ja saatan purnata siitä esim. fb:ssä, viimeksi juuri kuvasin sinne yhden tapahtuman erään suuren firman huonosta palvelutilanteesta... Kirjoitan kuitenkin aina omalla nimelläni, olen tehnyt sen päätöksen, että asioista on voitava kirjoittaa omalla nimellään, muuten ne voi jättää väliin. En myöskään jaksa lukea anonyymien kirjoittajien purnauksia, se tuntuu jotenkin turhauttavalta. Keskustelupalstoilla on usein juupas-eipäs tyyppistä kissanhännänvetoa, joka ei ole keskustelevaa, rakentavaa eikä johda mihinkään...
Kiitos TanjaV ohjeista! Jätin nyt tekstini sellaisenaan ketjuun, jotta ohjeetkin jäävät sinne muiden luettavaksi.
Sketcher sanoi hyvin, että Facebookissa geneerisyys ja mielipiteettömyys ovat valttia. Mutta samalla menetetään todellinen kohtaaminen, jonka uskon kuitenkin olevan avain vuorovaikutuksen syntymiseen. Todellista yhteyttä ei synny, jos keskustellaan vain itselle merkityksettömistä, yleisistä asioista.
Mutta kuten sanottu, ehkäpä kohtaaminen ja yhteyden syntyminen ei olekaan sosiaalisen median tarkoitus vaan esimerkiksi verkostoituminen, markkinointi ja informaation välittäminen.
Jokohan tuo minun profiilini näkyisi. Äsken olin vielä nimellä Sketcher (miltähän vuodelta sekin nimimerkki on peräisin?)
Sami Tarnanen, viestinnässä monimerkityksellisyys ja provosointi saattaa tuottaa toivottuja tuloksia. Esimerkiksi iltalehdet toimivat provosoinnin periaatteella. Toki iltalehtien kuten myös nimettömien keskustelupalstojen viestinnän voi sivuuttaa, mutta toisaalta on hauskaa seurata miten vuorovaikutus provosoinneista lähtee liikkeelle ja mitä se paljastaa keskustelijoista.
En sitten osaa sanoa, miten tämä liittyy oman osaamisen markkinointiin, mutta mielenkiintoista provosoinneista lähteneitä keskusteluja on seurata.
Tsaranda, itse olen usein ollut vuorovaikutuksessa suoraan yritykseen.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen voi myös ulkoistaa tietokoneohjelmalle:
http://www.masswerk.at/elizabot/
Olen Mikko samaa mieltä kanssasi. Pieni provosointi varmasti herättelee mielipiteitä/keskustelua.
Tarkoitin edellisessä kommenteissani provosoinnilla lähinnä sellaista kommentointia, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin tahallaan aiheuttaa mielipahaa jollekin tietylle taholle.
Mielenkiintoisia ajatuksia on noussut esille. Luettuani kommentteja nousi päälimmäisenä mieleeni kysymymisen/ tarkentavien kysymysten esittämisen tärkeys. Tuleeko tehtyä tarkentavia kysymyksiä kirjoituksiin,jotka mahdollisesti askarruttavat? Vaivaudummeko, rohkenemmeko selvittellä toisen viestijän näkökulmia vai onko ne helpompi vain sivuuttaa?
Heti alkuun on todettava, että täällä on jo ansiokkaasti pohdittu vuorovaikutusta.
Itse jäin pohtimaan
"ajatuksella lukemisen" problematiikkaa. Meidän siis pitäisi pystyä sose:ssa viestimään mahdollisimman yksiulotteisesti ja mahdollisimman tiiviisti, jotta viesti saavuttaisi tavoitteensa eikä väärinymmärryksiä sattuisi. Jos kuitenkin sosiaalisen median välityksellä on tarkoitus markkinoina omaa asiantuntemusta, niin pitäisikö sittenkin viestinnässä panostaa juuri sisältöön? Vastaus palautuu mielestäni kysymykseen, kenelle minä markkinoin osaamistani sosiaalisessa mediassa? Jos on tarkoitus saavuttaa suuremman yleisön tietoisuutta, voi yleistys ja popularisointi olla paikallaan. Jos kuitenkin yritän tavoittaa muita tiedeyhteisöä esimerkiksi kirjoittamalla tutkimuksen metodeista tai teorioista, ei välttämättä pelkät one-linerit twitterissä enää riitä.
Liityn keskusteluun nyt aivan liian myöhään, mutta kaiketi parempi myöhään kuin ei ollenkaan...
Hyviä näkemyksiä on esitetty. Itse voisin nostaa esiin vielä tarkan lukemisen merkityksen siinä, että nopealla lukemisella saattaa tulla aivan vääriä mielikuvia tai jotain jää "lukemisesta" huolimatta hahmottamatta. Jonkun asian harmittelun jälkeen palaa viestiin ja huomaa, että siitä kyllä mainittiin. Tähän liittyy osin viestin pituuden merkitys. Parempi on varmaan kirjoittaa (esim. blogiin) tiiviimmin ja selkeästi kuin kovin pitkästi.
Yksi huomioitava näkökohta, ehkä erityisesti ammatillisesta näkökulmasta, on se muistaako/huomaako selventää riittävästi käyttämänsä käsitteet tai termit. Eräässä puhelussa kysyttiin uuden laskun tekemistä varten, tarvitsemmeko hyvityslaskun vai riittääkö että laskuttaja tekee reskontran. Hetken hiljaisuuden jälkeen pyysin selvennystä voidakseni vastata. Saatan paljastaa sivistymättömyyteni, mutta en voinut vastata tietämättä mitä reskontra tarkoittaa. Mitenkähän usein itse syyllistyykään vastaavaan termien käyttämiseen kuuntelijoita huomioimatta??
Mia pohdiskeli, onko fb-kirjoitteluun puututtu, jos henkilö on esim. poliittisesti aktiivi ja ilmoittaa henkilökohtaisessa profiilissaan työpaikkansa.
Näin vaalien alla tiedän (ja omakin työpaikkani tätä mietti), että rajataan henkilön esiintymistä työpaikkansa edustajana. Yle ja muut media-alan firmat kai tätä tekevätkin ts. uutistoimittajat pistetään "sivuun" vaalien ajaksi. Työpaikkassani on esimerkiksi pohdittu sitä, pitäisikö vaalimainoskuvien ottaminen kieltää työpaikalla ja henkilön esiintyä ilman virkapukua. Tuollaistakin kun on tapahtunut.
Fb-kirjoittelussa minusta pitää käyttää järkeä. Aina ei työnantajan toiminta välttämättä kaikkia miellytä, mutta tyhmähän sitä on, jos sen profiilinsa on julkiseksi jättänyt ja työnantaja pääsee sen lukemaan. Jokunen tällainen tapauskin on tullut eteen...
Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenkään mollata edes yksityisesti työnantajaa netissä. Onneksi nyt ei ole kauheasti syytäkään :-)
Tottakai palautetta pitää antaa yritykselle, mutta tarkoitin sitä, että ei pidä aliarvioida SoMen roolia "suusta suuhun" markkinoinnissa - se on nopeaa ja tehokasta sekä suuntaan että toiseen. Juuri pari minuuttia sitten luin kaverini päivityksen:
"XXXX lossirannan grilli boikottiin! Kiukkuinen setä rokotti mua juuri 3,40 e hikisestä mikrossa lämmitetystä jauhomakkarasta. Jotain rajaa."
:)
Tässä pitkässä kommentointiketjussa huomaa muuten sen, että on vaikea seurata useita eri aiheisia keskusteluja, jotka menevät lomittain. Vaatii ainakin jo vähän "varttuneemmalta" kovasti keskittymistä, kun poimii asioita sieltä täältä. Mutta oikein mukavia ja ajatuksiaherättäviä huomioita on tullut jo monta vastaan!
Kiitos kirsimaria ja muut rohkaisusta.
Mielenkiintoista.
Vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa? Kuunnella ei voi, mutta täytynee oppia lukemaan nopeasti, kirjoittamaan lyhyesti ja kannustamaan positiivisesti. Lukeminen edellyttä kokonaisuuksien nopea hallintaa, etenkin pitkiä viestiketketuja lukiessa.
Tässä on todellinen maija myöhänen. Kurssin suoritusaikataulu hiukan yllätti. Mutta yritän parhaanin mukaan hypätä liikkuvaan junaan.
Mielenkiintoisia ja varsin osuvia ajatuksia. Nykypäivän infoähkyssä vuorovaikutus somessa (oliko lyhenne some?) on mielestäni parhaimmillaan selkeään ja lyhytsanaista. Pitkät ripsut jää lukematta, ellei aihe ole todella kiinnostava. Tässä blogissa aiheen seuraaminen hankaloitui, kun viestiketju kasvoi näin pitkäksi.
Tervetuloa mukaan Minna! Ensimmäisen osion jälkeen tahti on vapaamuotoisempi, mutta tietysti toivon kovasti, että keskustelu silti pysyy käynnissä. Mahtavatko Tuija Aallon ajatukset tuossa uusimmassa blogipostissani herättää ajatuksia...?
Lähetä kommentti